1 Luku
Tunsin kuinka kyynel tipahti poskeani pitkin valkoiselle t-paidalleni. En tiennyt, että uskon kieltäminen olisi niin vaikeaa. Isäni oli suuttunut valtavasti ja heittänyt minut ulos talosta, kieltänyt ottamasta yhteyttä heihin. Äidin katsominen oli todella vaikeaa. Hän kärsi muutenkin, rintasyövästä. Kaduin sitä, että olin kieltänyt uskon, kaduin sitä, että olin murtanut äitini sydämmen.
"Minun täytyy jatkaa elämää näin", kuiskasin itselleni, ettei kukaan muu kuulisi sitä.
Otin kännykkäni esille, valkoinen samsungin kännykkä, ja valitsin ystäväni Lianan numeron.
"Heii!" Kuulin puhelimesta kun siihen oli vastattu.
"Hei, saanko tulla sinne?" Sanoin itkuisella ja värisevällä äänellä.
"Toki, onko jokin hätänä?" Liana kuulosti huolestuneena, sellainen hän onkin.
"Kerron siellä, lähden tulemaan sinne", sanoin ja painoin punaista.
Kun olin Lianan ovella, ruskean pienen omakotitalon, koputin siihen ja Liana tuli huolestuneen näköisenä avaamaan oven. Kapsahdin hänen kaulaan ja aloin itkemään.
"Kulta, mikä on?" Liana kysyi kun olin päässyt irti halauksestani.
"Isäni heitti minut ulos, kun kielsin uskon", sanoin ja suljin silmäni itkun tyrehdyttämiseksi.
Liana ei sanonut mitään, vaan otti minun laukustani kiinni ja vei sen olohuoneeseen. Itse kävelin hitaasti perässä ja näin että sohvalla nukkui Lianan poikaystävä, Peter.
"E-en ois halunnu häiritä teitä, voin lähteä muuallekkin", sanoin hämmästyneellä äänellä.
"Ei! Et ole lähdössä minnekkään, sinusta ei ole haittaa täällä, ei lainkaan!" Liana sanoi päättäväisesti minulle ja nosti sormensa pystyyn, hän teki aina niin, kun oli päättänyyt jotain. Liana katosi pieneen harmaaseen keittiöön ja minä istuuduin valkealle nahkanojatuolille.
"Päivää", Peter mumisi unisena.
"Päivää vaan", sanoin ja katsoin Peterin ruskeita hiuksia jotka olivat sekaisin. Peter nousi ja meni Lilin seuraksi keittiöön. Istuin siinä tuolissa ja ajatukseni harhailivat kaikessa, äidissä, Lilissä, asuinpaikassani.
Säpsähdin, kun Liana käski keittiöön.
"Kuule Alicia, meidän pitää mennä kaupungille pitämään hauskaa. Unohtaisin murheesi", Liana sanoi, kun joimme kahvia ja söimme suklaakeksejä.
Peter väänsi kasvoilleen tuskallisen ilmeen ja katsoi Lianaa anovasti.
"Sä et tule mukaan", Liana sanoi matalalla ja tasaisella äänellä Peterille joka alkoi itkemään tekoitkua.
"voi miksi tytöt on niin julmia!!?? Yhyy! Miks!?" Repesin nauramaan ja samoin teki Liliki. Nauroimme vatsa kippurassa Peterin itkuille.
"Et tule, vietämme tyttöjenillan, ilman poikia", Liana sanoi vakavoituneena. Peter tyytyi nyökkäämään ja pussasi Lianaa poskelle.
Huomasin kellon näyttävän melkin kuutta, joten menin vessaan vaihtamaan vaatteeni siniseen t-paitaan ja tummanvihreisiin farkkuihin.
"Olisin valmis lähetmään", ilmoitin Lilille, joka oli juuri hyvästellyt Peterin.
"Selvä, lähdetään", Liana sanoi ja laittoi kirjavat converset jalkaan.
Kun olimme päässeet Lontoon keskustaan, menimme baariin, jonka nimi oli "Friday".
Kun astuimme sisään suureen baariin, jossa välkkyivät monet valot. Raivasimme Lilin kanssa tien suoraan tiskille ja Lili sai minut tilaamaan sieltä mansikkasiiderin. Juomien kanssa suunnistimme loosiin, ja juttelimme kaikenlaisia.
Yhtäkkiä baarin lavalle tuli smokkiin pukeutunut mies, jolla oli jotain ilmoitusasiaa:
"Hyvät vierailijat! Minulla on ilo toivottaa tervetulleeksi Fridayn tanssiryhmän!" Loosseista kuului taputusten ääniä ja lavalle tuli kuusi alle kaksikymppistä naistanssijaa. Musiikki alkoi soida ja tanssijat tanssimaan. Heillä oli päällä jotkin ihmeen strippiasut. Yksi tanssijoista suuntasi tanssien meitä kohti. Kun nainen oli meidän kohdalla, hän asetti kätensä olkapäälleni ja työnsi takapuolensa syliini. Vilkaisin vieressäni istuvaa Liliä, joka ykersi naurusta. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen. Yhtäkkiä nainen käänsi pääni omaa kohti ja painoi huulensa huulilleni.
En ole tottunut suutelemaan ketään, varsinkaan naista!
Koetin irrottautua suudelmasta, mutta nainen tunki kielensä suuhuni. Kaikki taputtivat ja tunsin punan kohoavan poskilleni.
Kun nainen irrottautui minusta, hän tyrkkäsi minut seisomaan ja työnsi minut lavalle. Seisoin siinä hölmistynyt ilme kasvoillani ja puna hehkui vieläkin poskillani. Smokkipukuinen mies läheni minua ja astuin askelia taake päin. Lopulta tipuin lavalta jonkun aurinkolaisen pojan syliin. Pojalta tippui lasit silmiltä ja hän katsoi minua jaden vihreillä silmillään. Puna vahveni poskillani ja kompuroin nopeasti seisomaan. Baarissa alkoi kuulua nauruääniä, ja ryntäsin pihalle.
Juoksin pimeällä kadulla ja käännyin kulman taakse. Lysähdin istumaan maahan ja painoin pääni syliini. Taivas alkoi tihkuttamaan sadetta ja kuulin juoksuaskelia, jotka pysähtyivät kohdalleni. Tunsin jonkun käden olkapäälläni ja säpsähdin. Huomasin vasta silloin, että minulla oli kyyneleitä poskillani. Nostin pääni ja kasvoni kohtasivat tuon vihreä silmäisen pojan.
"Kaikki hyvin?" Tuo kysyi huolestuneella äänellä. En vastannut vaan painoin pääni takaisin syliini, että en jumittuisi pojan silmiin. Ne olivat taivaallisen kauniit. Hetkinen!! En kai minä ajattele tuollaisia tuntemattomasta pojasta?! Poika toisti kysymyksensä ja nosti varovaisesti pääni ylös.
"A-anteeks", sopersin.
"En yleensä oo tällanen, rankka päivä", tunsin sydämmessäni oudon kumahduksen, kun ajattelin isää ja äitiä. Kyynel tipahti poskelleni ja poika pyyhki sen ja hymyili täydellistä hymyä.
"Harry!! Harry!!??" Joku poika huusi ja juoksi luoksemme.
"Hei", tuo sanoi ja käänsi katseensa minusta miehenalkuun, jota oli kutsunut Harryksi:
"Keskeytinkö jotain?"
"Et", Harry vastasi.
"Moi, mä oon Zayn ja toi poika on tossa Harry, jos hän ei sattunut esittäytymään", poika, tai no Zayn sanoi.
"Alicia", esittelin itseni hieman itkuisella äänellä. Harry hymyili ja ojensi kätensä auttaakseen minut seisomaan.
"Alicia!" Kuulin Lilianin äänen ja hän juoksi meidän luokse. Harry piti edelleen kädestäni kiinni ja Lilin silmät paisuivat lautasen kokoisiksi.
"Harry?! Zayn?!" Lili kysyi melkein kiljuen.
"Joo", pojat vastasivat vaivautuneena ja katselivat ympärilleen.
"Tunnetteko?" Kysyin hämmästyneenä.
"Etkö sä tunnista meitä?" Zayn kysyi minulta ihmeissään. "Mehän ollaan One Directionista." Näytin hölmistyneenä ja Lilian alkoi selittää minun uskonnollisesta perheestä ja siitä etten saanut kuunnella ns. 'vapaata musiikkia' ja että olin kieltänyt uskon vasta. Harry katsoi minua myötätuntoisesti ja halasi minua yhtäkkiä.
Harryn nk.
En voinut vastustaa enää itseäni ja halasin Aliciaa.
"Sori", sanoin kun näin Alician hämmentyneet kasvot. Voi kuinka nätti tyttö voikaan olla! Vedin kasvoilleni hymyn ja koetin pitää muuten naamani peruslukemilla.
"Ei se mitään", tyttö vastasi ja näytti valkean hammasrivistön hymyilemällä.
"Alicia, pitäskö meiän lähtä kotiin" ilmeisesti Alician kaveri sanoi. Alicia näytti hieman pahoittelevalta ja nyökkäsi tytölle. Alicia päästi kädestäni irti ja työnsin äkkiä hänen käteensä paperin, jossa oli minun numeroni ja nimi. Zayn näki sen ja vinkkasi minulle silmää. Mulkaisin häntä vihaisesti ja se sai miehen nauramaan.
Alician nk.
Tunsin kuinka Harry oli tyrkännyt jotain käteeni, mutta en halunnut näyttää sitä Lilianille, vaan en huomioinut sitä vasta kuin kotona.
Toi ei ole sit mun kirjottama :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti